14. päivä käytiin Kuopiossa kisaamassa agia kolmen radan verran. Jokainen rata meni hylkyyn, mutta koira oli todella hyvä! Ei pienintäkään ongelmaa kontakteissa eli ei aikomusta tehdä niitä juoksareina ja kuunteli hyvin. Maksikokoisille koirille estevälit olivat hieman lyhyitä sekä tiukkoja välillä, joten jossain kohti minun olisi pitänyt ottaa huomattavasti paremmin koira ohjaukseen. Jossain kohdassa otin sitten liiankin tiukasti.. Lisäksi keppien haku oli hypärillä Hutille tuona päivänä hankalaa, kun olin sijoittuneena sen oikealle puolelle. No, treeniä nyt taas pari viikkoa ja sitten uudestaan kokeilemaan Iisalmeen!
Nurmeksessa käytiin perjantaina BH-kokeessa. Ennen koetta tuntui, että en saanut Hutia sopivaan moodiin ja se hyrräili ympäriinsä eikä keskittynyt sataprosenttisesti minuun. Meille arvonnassa osui ensimmäisenä paikkamakuu, joten en uskaltanut nostattaa hirveästi koiraa ennen suoritusta. Kuitenkin kentälle mentäessä Huti kuin itsestään hoksasi, että jes nyt ruvetaan töihin ja homma käynnistyi hyvin. Paikkamakuusta saatiin arvosana erinomainen, siinä ei ollut mitään ongelmaa. Tarkkaavainen oli ollut ja välillä katsonut suorittavaa koirakkoa, mutta todella levollisen näköinen myös. Seuraamisista saatiin myös erinomaiset, siinä ei ollut muuta moitittavaa kuin että toisessa henkilöryhmässä jätti yhden perusasennon tekemättä, jonka jätin tietoisesti korjaamatta. Paikka, katsekontakti sekä vire pysyi samalla tasolla läpi kaavioiden, joten mitäpä muuta sitä toivomaan. Istuminen myös erinomainen, mutta maahanmeno ja luoksetulo maahanmenon yhteydessä erittäin hyvä. Maahanmeno oli täpäkkä, mutta luoksetuloon lähti tooooodella varovaisesti. Alussa otti laukka-askelia jokusen, mutta sitten muutti raviksi ja hiljaa tuli eteen. Hutilla on ollut epävarmana tämä liike, sen luoksetulo on hyvä, jos sen jättää istumaan, mutta maasta lähteminen on ollut hieman nihkeää. Tämä oli kyllä huonoin luoksari meille ikinä, mutta sellaista se välillä on! Suoritus oli läpi kokeen teknisesti taitavaa ja koira teki innokkaasti töitä. Kaupunkiosiossa ei oikeastaan mitään ihmeitä, muutaman kerran haukahti, kun jätin sen kaupan eteen.. Ei ole pitkään aikaan treenatessa haukahtanut, joten vähän yllätti! Toisaalta koira oli kokonaan uuden kokemuksen keskellä, sillä oli paljon odottamista autossa ja ohjaaja oli jännittyneenä niin ehkä se sitten myös vaikutti. Oli miten oli, BH koe hyväksytty eli Huti on nyt BH Kutinan Xalami!
Oon ollut lomalla reilu viikon ja ollaan sinä aikana saatu treenattua yllättävän paljon! Vielä on lomaa 1,5 viikkoa jäljellä, joten eiköhän tässä ihan hyvälle mallille asioita saada. Tai ainakin voi todeta, että yritetty on.. :D
Tottis: Hutille sain toisella yrittämällä paikan BH-kokeeseen, joten sitä varten on vähän treenattu. Kaikkihan on edelleen ok, mutta lähinnä arveluttaa se, että miten paljon uskallan lähtä nostattamaan tuota ennen suoritusta. Pari päivää sitten käytiin treenaamassa kokeenomaisesti ja lähdin tekemään ihan suoraan autosta. Oli hieman pihalla, mutta suoriutui hyvin eikä kontakti tippunut sekä teki tasaista työtä. Voimaa tekemiseen olisi saanut olla enemmän. Tarkoitus oli vielä ensi viikon alkupuolella tehdä kokeenomainen treeni, jossa ennen treeniä teen suunnitellun valmistelevan osuuden. Katsotaan, missä fiiliksessä koira sitten on.
Toko: Oon hirveen huono ollut tekemään ylempien luokkien liikkeitä tokoon liittyen, mutta nyt aloitin molemmille ruudun opettamisen. Alkuun sain harmaita hiuksia siitä, että tytöt kuvitteli kyseessä olevan merkin kierto, joten ei muuta kuin pelkkä ruutunauha peliin niin homma lähti rullaamaan. Hutin kanssa aloitin ensin sillä, että ruudussa olisi palkka odottamassa, mutta parin treenin jälkeen totesin, että ei - ei toimi. Vaihdettiin sitten kosketusalustaan ja tällä hetkellä tilanne on se, että ruutu toimii aika hemmetin hyvin! Ei tarvitse olla kosketusalustaa ja pidemmältäkin matkalta ruutu löytyy. Ripun kanssa junnataan paikoillaan.. Sillä jäi parista treenistä niin vahvasti päälle niitten tötsien kiertäminen, että vaikka siinä ruudussa ei niitä tötsiä olekaan niin se yrittää tarjota etukulmien kiertämistä. Kosketusalustalla on siis menty, mutta heti jos matka pitenee niin se rupeaa tarjoamaan kulmien kiertoa. Ja minä nimenomaan luulin, että mummokoiralle tämä olisi ollut puolet helpompi opettaa.
Tässä videoituna toinen kerta, kun käsken Hutin maahan ruudussa. Ihan makee elukka!
Tunnistusnoutoa aloittelin, mutta oon ihan pihalla, että miten se pitäisi opettaa noille. Ne kyllä oman hajuisen kepin löytää ties mistä kasasta, joten lähdin rakentamaan nyt sitä käskysanaa "oma", jolloin koira tajuaisi käyttää nenää ja löytää sen oman kapulan. Ollaan tehty tätä halkoliiterissä, jossa on risuja ja puukalikoita mielin määrin ja aina sieltä se oma kyllä nousee. Eikä hajuakaan, miten tästä jatkan, joten saattaa olla, että tämä liike jää taas toviksi hautumaan.
Ollaan sekalaisesti otettu toki muitakin liikkeitä, alla vielä lyhyt video Hutin noudosta. Noutokapulan pito vaatii vielä voimaa, mutta muuten ihan tyytyväinen vauhtiin ja siihen, että se haluaa palauttaa kapulan minulle ja lähtee tekemään käännöstä ajoissa. Kapula oli vielä viime vuoden puolella Hutin inhotuksen kohde, mutta tästä se on vaan hiljalleen rakentunut.
Jälki: Me ollaan kausi vasta startattu, mutta kolme jälkeä on molemmille tehtyinä. (Edellisvuosiin verrattuna ollaan oltu siis aktiivisia tällä saralla!! Hah..) Ripulle kaikki metsään, Hutille kaksi metsään ja yksi pellolle. Rippu tekee tasaisen varmaa työtä, kepit nousee ja jäljestäminen on tarkkaa, mutta on ottanut alussa herkästi takajäljen. Hutin ensimmäinen jälki oli todella hyvä, tasaista ja tarkkaa työtä sekä kaikki kepit nousi. Toisen jäljen ajoin sitten valjailla ja se meni tuttuun tapaan kiskomiseksi ja nenä oli välillä kaikkea muuta kuin maassa. 3/4 kepistä se silloin, ihme kyllä, löysi, mutta kylläpä tuntui, että ensimmäisen jäljen pilvilinnoista tiputtiin alas ja kovaa. Kolmannen jäljen tein sitten pellolle ja laitoin nameja, jolloin sain taas koiran oikeaan moodiin. Kai se on uskottava, että jälkiä ajetaan pannalla ainakin niin kauan, että se tekeminen on varmasti tasaisen varmaa.
Agility: Hutin ohjatut ovat menneet yllättävän hyvin viime aikoina! Se ei ole muutamaan kertaan huutanut lähestulkoon ollenkaan (paitsi tällä viikolla, kun tuli pieniä turhautumia ohjaajalle sekä koiralle.. Hyvä valmisteleva treeni kisoja varten..) vaan on pysynyt tyynenä koko ajan. Kuulema koiran ollessa radalla hiljaa, myös minun ohjaaminen on varmempaa ja selkeämpää. Nyt on muutamat kisat katsottuna neidille, katsotaan millainen tunnetila mahtaa nyt kisoissa olla. Ja saa nähdä, vaikuttaako tunnetilaan kisaaminen ulkona. Ripun kanssa ollaan käyty itsenäisesti treenaamassa, hyvä mieli siitä aina jää! Kiva sen kanssa on mennä humputtaa, kun ei ota liian vakavasti.
