keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Sinne meni





Neljän kuukauden hiljaiselo päätetään Huti-videolla! Vielä en analysoi sitä, mikä jäi kesällä tekemättä tai saavuttamatta vaan nyt voidaan vähän fiilistellä kuukauden takaista Hutia.

Ja vaikka video onkin Hutista niin Rippu kuorsaa sängyllä vallan tyytyväisenä. Elossa siis ollaan, ihan jokainen!

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Hylätystä hyväksytyksi


14. päivä käytiin Kuopiossa kisaamassa agia kolmen radan verran. Jokainen rata meni hylkyyn, mutta koira oli todella hyvä! Ei pienintäkään ongelmaa kontakteissa eli ei aikomusta tehdä niitä juoksareina ja kuunteli hyvin. Maksikokoisille koirille estevälit olivat hieman lyhyitä sekä tiukkoja välillä, joten jossain kohti minun olisi pitänyt ottaa huomattavasti paremmin koira ohjaukseen. Jossain kohdassa otin sitten liiankin tiukasti.. Lisäksi keppien haku oli hypärillä Hutille tuona päivänä hankalaa, kun olin sijoittuneena sen oikealle puolelle. No, treeniä nyt taas pari viikkoa ja sitten uudestaan kokeilemaan Iisalmeen!

Nurmeksessa käytiin perjantaina BH-kokeessa. Ennen koetta tuntui, että en saanut Hutia sopivaan moodiin ja se hyrräili ympäriinsä eikä keskittynyt sataprosenttisesti minuun. Meille arvonnassa osui ensimmäisenä paikkamakuu, joten en uskaltanut nostattaa hirveästi koiraa ennen suoritusta. Kuitenkin kentälle mentäessä Huti kuin itsestään hoksasi, että jes nyt ruvetaan töihin ja homma käynnistyi hyvin. Paikkamakuusta saatiin arvosana erinomainen, siinä ei ollut mitään ongelmaa. Tarkkaavainen oli ollut ja välillä katsonut suorittavaa koirakkoa, mutta todella levollisen näköinen myös. Seuraamisista saatiin myös erinomaiset, siinä ei ollut muuta moitittavaa kuin että toisessa henkilöryhmässä jätti yhden perusasennon tekemättä, jonka jätin tietoisesti korjaamatta. Paikka, katsekontakti sekä vire pysyi samalla tasolla läpi kaavioiden, joten mitäpä muuta sitä toivomaan. Istuminen myös erinomainen, mutta maahanmeno ja luoksetulo maahanmenon yhteydessä erittäin hyvä. Maahanmeno oli täpäkkä, mutta luoksetuloon lähti tooooodella varovaisesti. Alussa otti laukka-askelia jokusen, mutta sitten muutti raviksi ja hiljaa tuli eteen. Hutilla on ollut epävarmana tämä liike, sen luoksetulo on hyvä, jos sen jättää istumaan, mutta maasta lähteminen on ollut hieman nihkeää. Tämä oli kyllä huonoin luoksari meille ikinä, mutta sellaista se välillä on! Suoritus oli läpi kokeen teknisesti taitavaa ja koira teki innokkaasti töitä. Kaupunkiosiossa ei oikeastaan mitään ihmeitä, muutaman kerran haukahti, kun jätin sen kaupan eteen.. Ei ole pitkään aikaan treenatessa haukahtanut, joten vähän yllätti! Toisaalta koira oli kokonaan uuden kokemuksen keskellä, sillä oli paljon odottamista autossa ja ohjaaja oli jännittyneenä niin ehkä se sitten myös vaikutti. Oli miten oli, BH koe hyväksytty eli Huti on nyt BH Kutinan Xalami!

perjantai 13. toukokuuta 2016

Löydetty: treenimotivaatio!


Oon ollut lomalla reilu viikon ja ollaan sinä aikana saatu treenattua yllättävän paljon! Vielä on lomaa 1,5 viikkoa jäljellä, joten eiköhän tässä ihan hyvälle mallille asioita saada. Tai ainakin voi todeta, että yritetty on.. :D

Tottis: Hutille sain toisella yrittämällä paikan BH-kokeeseen, joten sitä varten on vähän treenattu. Kaikkihan on edelleen ok, mutta lähinnä arveluttaa se, että miten paljon uskallan lähtä nostattamaan tuota ennen suoritusta. Pari päivää sitten käytiin treenaamassa kokeenomaisesti ja lähdin tekemään ihan suoraan autosta. Oli hieman pihalla, mutta suoriutui hyvin eikä kontakti tippunut sekä teki tasaista työtä. Voimaa tekemiseen olisi saanut olla enemmän. Tarkoitus oli vielä ensi viikon alkupuolella tehdä kokeenomainen treeni, jossa ennen treeniä teen suunnitellun valmistelevan osuuden. Katsotaan, missä fiiliksessä koira sitten on.

Toko: Oon hirveen huono ollut tekemään ylempien luokkien liikkeitä tokoon liittyen, mutta nyt aloitin molemmille ruudun opettamisen. Alkuun sain harmaita hiuksia siitä, että tytöt kuvitteli kyseessä olevan merkin kierto, joten ei muuta kuin pelkkä ruutunauha peliin niin homma lähti rullaamaan. Hutin kanssa aloitin ensin sillä, että ruudussa olisi palkka odottamassa, mutta parin treenin jälkeen totesin, että ei - ei toimi. Vaihdettiin sitten kosketusalustaan ja tällä hetkellä tilanne on se, että ruutu toimii aika hemmetin hyvin! Ei tarvitse olla kosketusalustaa ja pidemmältäkin matkalta ruutu löytyy. Ripun kanssa junnataan paikoillaan.. Sillä jäi parista treenistä niin vahvasti päälle niitten tötsien kiertäminen, että vaikka siinä ruudussa ei niitä tötsiä olekaan niin se yrittää tarjota etukulmien kiertämistä. Kosketusalustalla on siis menty, mutta heti jos matka pitenee niin se rupeaa tarjoamaan kulmien kiertoa. Ja minä nimenomaan luulin, että mummokoiralle tämä olisi ollut puolet helpompi opettaa.

Tässä videoituna toinen kerta, kun käsken Hutin maahan ruudussa.  Ihan makee elukka!


Tunnistusnoutoa aloittelin, mutta oon ihan pihalla, että miten se pitäisi opettaa noille. Ne kyllä oman hajuisen kepin löytää ties mistä kasasta, joten lähdin rakentamaan nyt sitä käskysanaa "oma", jolloin koira tajuaisi käyttää nenää ja löytää sen oman kapulan. Ollaan tehty tätä halkoliiterissä, jossa on risuja ja puukalikoita mielin määrin ja aina sieltä se oma kyllä nousee. Eikä hajuakaan, miten tästä jatkan, joten saattaa olla, että tämä liike jää taas toviksi hautumaan.

Ollaan sekalaisesti otettu toki muitakin liikkeitä, alla vielä lyhyt video Hutin noudosta. Noutokapulan pito vaatii vielä voimaa, mutta muuten ihan tyytyväinen vauhtiin ja siihen, että se haluaa palauttaa kapulan minulle ja lähtee tekemään käännöstä ajoissa. Kapula oli vielä viime vuoden puolella Hutin inhotuksen kohde, mutta tästä se on vaan hiljalleen rakentunut.


Jälki: Me ollaan kausi vasta startattu, mutta kolme jälkeä on molemmille tehtyinä. (Edellisvuosiin verrattuna ollaan oltu siis aktiivisia tällä saralla!! Hah..) Ripulle kaikki metsään, Hutille kaksi metsään ja yksi pellolle. Rippu tekee tasaisen varmaa työtä, kepit nousee ja jäljestäminen on tarkkaa, mutta on ottanut alussa herkästi takajäljen. Hutin ensimmäinen jälki oli todella hyvä, tasaista ja tarkkaa työtä sekä kaikki kepit nousi. Toisen jäljen ajoin sitten valjailla ja se meni tuttuun tapaan kiskomiseksi ja nenä oli välillä kaikkea muuta kuin maassa. 3/4 kepistä se silloin, ihme kyllä, löysi, mutta kylläpä tuntui, että ensimmäisen jäljen pilvilinnoista tiputtiin alas ja kovaa. Kolmannen jäljen tein sitten pellolle ja laitoin nameja, jolloin sain taas koiran oikeaan moodiin. Kai se on uskottava, että jälkiä ajetaan pannalla ainakin niin kauan, että se tekeminen on varmasti tasaisen varmaa.

Agility: Hutin ohjatut ovat menneet yllättävän hyvin viime aikoina! Se ei ole muutamaan kertaan huutanut lähestulkoon ollenkaan (paitsi tällä viikolla, kun tuli pieniä turhautumia ohjaajalle sekä koiralle.. Hyvä valmisteleva treeni kisoja varten..) vaan on pysynyt tyynenä koko ajan. Kuulema koiran ollessa radalla hiljaa, myös minun ohjaaminen on varmempaa ja selkeämpää. Nyt on muutamat kisat katsottuna neidille, katsotaan millainen tunnetila mahtaa nyt kisoissa olla. Ja saa nähdä, vaikuttaako tunnetilaan kisaaminen ulkona. Ripun kanssa ollaan käyty itsenäisesti treenaamassa, hyvä mieli siitä aina jää! Kiva sen kanssa on mennä humputtaa, kun ei ota liian vakavasti.

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Aika herätä taas



Viimeisen 1,5 kuukauden aikana olen avannut tietokoneen kolme kertaa. Puhelimella on selattu sosiaaliset mediat ja sähköpostit aina tarvittaessa. Ei siis ihmekään, jos blogiin ei ole tekstiä ilmaantunut.

Me ollaan ruvettu hiljokseen heräämään! Maaliskuun lopulla käytiin toteamassa Hutin kanssa Oulun agikisoissa, että ei, tämä ei oikeesti toimi. Muuten hyvä, mutta ne kontakteille pysähtymiset. Keinu oli ainoa kontakti, joka toimi ja toimi tosi hyvin! Eteenpäin on siis jossakin asiassa tultu. Meillä oli muutaman viikon tauko ohjatuista treeneistä ja tänään päästiin taas niissä käymään. Huti oli huomattavasti paremmassa (eli matalemmassa) vireessä, ei huutanut radalla ja kontaktit onnistui. Toki ne kontaktit ovat omassa hallissa onnistuneet lähestulkoon aina vaikka sitä on koetettu ajaa virheisiin.. Ehkä tämä on asia, joka poistuu vain kisaamalla ja saamalla rutiinia kisatilanteisiin. Anyway, tänään oli superhyvät treenit ja katsotaan saadaanko sama tunnetila keskiviikon treeneihin! 

Vielä ei Kainuun akselilla ole metsät ihan sulat, mutta tälle kautta on Huti saatu yhteen esineruutuun. Ja viime kauteen verrattuna aivan huikea parannus, teki paljon määrätietoisemmin töitä ja eteni alussa suoremmin. Ensimmäinen kerta omalla esineellä, joka ruudun takavasemmalla, toinen kerta vieraalla esineellä, joka taasen ruudun takaoikealla ja sitten kolmannelle kerralle laitettiin kaksi vierasta esinettä, joista toinen hieman yli keskivälin ja toinen takarajalla. Vähän jännäsin, että miten lähtee hakemaan toista esinettä, koska viime vuonna oli tässä hieman ongelmia. Koira ensimmäisen tuotuaan selvästi ajatteli, että "No hei mä toin jo sen esineen sulle! Ei sinne tarvii mennä uudestaan, kun ei siellä mitään oo enää!" Nyt ei kyseenalaistanut toista lähetystä vaan lähti hienosti tekemään töitä. Kokonaisuudessaan hyvä esineruututreeni, nenä aukesi koiralla heti, esineet nousi todella nopeasti ja palautus hyvä.

Tottista ollaan käyty lähinnä itsekseen tekemässä kaupan pihalla tai jossain muualla. Ensi kuun BH-koe kuumottelee, että ilmoitanko Hutin siihen vai en.. Periaatteessa en näe siinä mitään ongelmaa, mutta en täysin luota, että saan koiran menemään samalla sykkeellä koko tottisosuuden. Ja no, ehkä vähän oma jännittäminenkin kalvaa... Pitänee käydä tekemässä pari kunnon treeniä alle ja tehdä päätös sitten. Toisaalta, mikäpä tässä kiire!

Mutta ihanaa, että kohta on lumet poissa! Ollaan nautittu viime viikkojen aikana hangista, mutta kyllä me niin odotetaan niitä kesäjuttuja!

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Oulun agilitykisat

13. päivä käytiin kisaamassa Oulussa kolme rataa Allan Mattssonin tuomaroimana. Ihan perusmukavia ykkösen ratoja, ei mitään ihmeellistä. Tuloksina meille 5, 10 ja hyl. Hypäri oli kaikin puolin sujuva eikä siinä ollut mitään kummallisuuksia, mutta yksi rima putosi ja siitä harmittava vitska. Ensimmäinen agirata oli kamala. Huti ei pysähtynyt kontakteille, joten siinäpä se sitten menikin aika pitkälti.. Hienosti ne olisi tehty, jos meillä olisi juoksukontaktit!  Ja Putoskohan meillä vielä rima ja vikasta esteestä ohi, kun minä löin jo hanskat tiskiin. Toiselle agiradalle saatiin pakka kasaan ja kontaktit sekä keinu onnistui nätisti, mutta yksi rima ja keinulta kielto, kun tyhmänä pysäytin oman vauhdin kokonaan, jolloin koira aloitti hypyn päällä kääntymään minua kohti ja meni sen jälkeen ohi keinusta.

Mutta loistavia poispäinkäännöksiä, keppien hakua ja irtoamista! Pari sellaista tilannetta oli, jossa ohjaaja ei todellakaan valinnut paikkaansa hyvin ja hankaloittaa koiran etenemistä, mutta hienosti Huti mm. taittui kepeille. Ja edelleen mukava mennä ipanan kanssa vieraisiin paikkoihin, kun se ei välitä mistään muusta kuin äiskästä ja siitä, että kohta ruvetaan hommiin <3

Tämän viikon treeneissä perseily kontakteilla jatkui. Hutilla on tosi hienot kontaktit, jos sillä ei ole nupit kaakossa, mutta sitten kun ne on siellä kaakossa niin näköjään ne kontaktit on ruvenneet kärsimään. Aikaisemmin vaikka ollaan treeneissä hetsattu, niin siitä huolimatta se on hienosti pystynyt kontaktit tekemään, mutta nyt pakka on vähän levinnyt. Ilmoitin Hutin kuitenkin vielä Oulun pääsiäiskisoihin ja katsotaan mikä siellä on meininki. Huhtikuu tulee todennäköisesti olemaan kisaton kuukausi muista syistä johtuen, joten pitää yrittää sinä aikana vahvistaa (tai mahdollisesti ottaa kokonaan uusi taktiikka) kontakteja.

Edelliseen postaukseen liittyvä huomio. Jännitin ekalla radalla taas ihan älyttömästi, mutta toinen ja kolmas rata menivät lähestulkoon huomaamatta! Minulla oli kiva fiilis siellä juostessa (vaikkakin malinöösi possuili tokalla kiekalla.......) eikä sydän hyppinyt kurkkuun siellä karsinassa odotellessa. Kisaaminen oli kivaa!

maanantai 7. maaliskuuta 2016

Kun välillä ajattelee liikaa


Sähköpostiin oli tullut sunnuntain agilitykisojen kisakirje ja lähtölistat. Välittömästi viestin huomattuani, rupesin tärisemään sekä mahassa velloi. Miksi, oi miksi, ihmisen pitää olla niin älytön jännittäjä?! Oon tässä miettinyt, että mikä sen jännityksen loppujen lopuksi aiheuttaa - epäonnistumisen pelko, toisten ihmisten katseen alla oleminen vai jokin muu?

Agilityssä pienikin virhe saattaa nostattaa tuomarin kädet hylätyn tuloksen merkiksi. Ja koen kuitenkin, että se on mulle ihan ok, koska minulla on koira, joka on oikeasti nopea sekä lukee jokaista liikettäni liiankin tarkkaan, enkä minä koe itseäni vielä niin hyväksi ohjaajaksi. Tällä hetkellä haen meille vielä kisavarmuutta ja hyvin soljuvia ratoja enkä odota, että ne nollat sieltä lähtee heti tippumaan. Mutta. Tiedän, että me ollaan tarpeeksi hyviä, että ne nollat olisi meille ihan oikeesti helppo homma. Ja eihän ne ykkösluokan radat kovin paljoa vaadi, kun esteosaaminen on hyvällä tasolla. Pitäiskö meidän kuitenkin saada ykkösluokasta nollat kasaan suhteellisen nopealla vauhdilla? Onko se vaan sitä, että kaikessa pitäisi onnistua kerralla, jotta voi sanoa olevansa hyvä? Ei todellakaan, mutta välillä tuntuu, että jokin osa aivoista vääntää tämän asian näin.

Hutille olen suunnitellut BH-koetta toukokuun alkuun. Mitään suurta treenisuunnitelmaa ei olla tehty, palkattomuutta pitäisi treenata, mutta edelleen väitän, että eiköhän se tottispuoli ole aika hanskassa. Kaupunkiosuudessa en usko olevan ongelmia, ainoastaan yksin jättäminen saattaa aiheuttaa piippaamista. Tätä voin ja pitää treenata, mutta joskus mietin, että en kokeeseen mene ennen kuin tuo "ongelma" on poissa. Miksi? Se ei ole, ainakin niin veikkaan, hylkäävä virhe. Eikä se siinä tilanteessa tule häiritsemään kenenkään muun suoritusta. Mutta se, että tiedostaa olemassa olevan vian, joka ei ole kovin vakava, tulisi se saada pois ennen kuin koiraa voi viedä kokeeseen, ts. muiden ihmisten eteen. Miksi? Vaikka tykkään tuosta juniorista ihan mielettömästi ja se on mulle ihan mielettömän osuva koira, ei se tarkoita, että se olisi täydellinen. Koska täydellisiä koiria ei ole. (Toim. huom. Lähinnä muistutuksena itselle!!) Ymmärtäisin, jos meillä olisi ongelmia vaikka paikkamakuun kanssa, mutta takerrun helposti pieniin seikkoihin, jotka eivät hirveästi vaikuta kokonaiskuvaan.

Ehkä sitä miettii liikaa, miten muut ihmiset näkevät minut koirankouluttajana. Sitten välillä kuitenkin nousen ylös tästä epäilyksestä ja pystyn toteamaan, että ihan sama miten muut minut koirankouluttajana näkevät, mutta olen hyvä koiran omistajana. Minä pidän ehdottoman tärkeänä arkipäivän asioita ja sitä, että tiedän tekeväni parhaani koirieni eteen. Se tarkoittaa niitä jokapäiväisiä lenkkejä, oikeanlaista ruokintaa sekä terveydestä huolehtimista. Ja sillähän on suurin merkitys, oli koira mikä tahansa.

tiistai 23. helmikuuta 2016

Huti-katsaus




Ja kohta on helmikuukin ohi.. Tämä kuukausi on mennyt ihan hujauksessa, arkea on sekoittanut nyt muuttohommat, jonka vuoksi on jäänyt pahasti blogin päivittäminenkin. Tässä tulee nyt pariin viime viikkoon nopea katsaus Hutin osalta.

13.2. startattiin Hutin kanssa ensimmäistä kertaa agikisoissa. Tuloksien puolesta ei paljon kerrottavaa, kaksi hyllyä ja yksi 15 vp, muistaakseni reilun sekunnin yliajalla. Ensimmäinen agirata oli tosi hyvä hylly, kaikki meni jouhevasti ja koira oli kuulolla, mutta harmittavasti minun valssin ajoitus oli huono, joten yksi hyppy meni väärältä puolelta. Mutta sen radan jälkeen oli silti voittajafiilis! Toisella radalla tuli lentokeinu, jonka otin uusiksi. Uusinnasta huolimatta pikkupossu lentokeinuili uudestaan, joten otin koiran pois radalta. Ekalle keinulle minun olisi pitänyt jarruttaa koiraa huomattavasti enemmän, mutta toisen lentokeinun laitan kyllä sinänsä koiran piikkiin, koska silloin ei enää ollut vauhtia, mutta Huti rökäsi kiireessään sen samalla tavalla.. Hyppyradalla ongelmaksi muodostui sitten kepit, jotka meillä ovat suhteellisen varmat. Aloitin kepit aina alusta, tuli kolme kertaa pois samasta välistä?? En nähnyt, että olisin itse tehnyt mitään tai siinä olisi ollut houkuttimena mitään putkensuuta. Neljännellä kerralla pukkasin sitten suoraan seuraavaan väliin ja sitten pujotteli loistavasti loppuun. Tästä härdellistä johtuen tuli sitä yliaikaa ja oma keskittyminen loppui täysin, joten siellä taisi rima tipahtaa ja viimeistä estettä en sitten ohjannut edes ja koira tuli ohi.

Kisat meni kaiken kaikkiaan kuitenkin ihan hyvin! Oma jännitys oli ihan omassa luokassaan, mutta koiraan se ei onneksi tarttunut, ainakaan mitenkään häiritsevästi. Sain onneksi kisoihin kepon mukaan, joten sain rauhassa seurata muita luokkia ja keskittyä omiin juttuihin, kun kepo lämppäsi ja jäähytteli koiran. Huti oli aiiiivan ihana kisakaveri, se ei välitä mistään ympärillä tapahtuvasta vaikkakin se alussa kyllä äänellään kertoi, että TÄMÄ ON SIISTIÄ MITÄ ME TEHDÄÄN TÄÄLLÄ TEHDÄÄN JO JOTAIN. Se ei provosoidu räyhäävistä koirista ja ylipäätänsä kulkee mutkattomasti ihmis- ja koirajoukkojen vilinässä. Päivä oli kuitenkin pienelle mulinuaalle rankka, viimeisen radan jälkeen Huti rupesi makaamaan rauhassa jalkoihin vaatteiden vaihdon ajaksi ja vielä seuraavanakin päivänä koirasta huomasi, että jotain on käyty tekemässä.

Kisojen jälkeen ollaan muutaman kerran käyty treenaamassa hallilla näitä kisoissa ilmenneitä "ongelmakohtia", mutta en oikein saa niitä esille omassa treenihallissa. Kepitkin menee kuin vettä vaan vaikka itse pujottelen keppien välistä tai juoksen toiseen suuntaan. Veikkaan, että tarvitaan molemmat kisarutiinia tähän hommaan!

Viime viikolla käytiin piiiiitkästä aikaa myös tottistelemassa. Hutille vieras halli ja niin se vaan jälleen kerran tekee töitä ihan täysillä. Tila ei ollut järin iso ja kerralla siellä oli peräti kuusi koiraa, mutta siitäpä ei ollut haittaa meille. Tyypillä oli taas kerran intoa kuin pienessä kylässä, alussa kuului suht herkästi nokasta ääntä, mutta teki silti tasonsa mukaisesti.
Seuraaminen oli hyvä, sopivassa vietissä vaikkakin alussa sitä ääntä kuuluikin. Hieman edisti ja painoi, mutta se nyt on asia, joka varmaan tullaan vain hyväksymään. Liikkeestä maahan, luoksetulo ja nouto sekä kapulan pito hyviä. Ensimmäistä kertaa ikinä, Huti pääsi myös ryhmäpaikkikseen. Kai se oli aikakin, näin 1,5 vuoden iässä.. Krhm. Ongelmia siinä ei ilmennyt, hyvin pysyi eikä vilkuillut vieruskavereita. Tehtiin myös ensimmäistä kertaa henkilöryhmä, ei yrittänytkään haistella tai vilkuilla ihmisiä vaikka miten lähellä seuruutin ja pysäytin. Kaiken kaikkiaan ihan loisto ipana! Nyt pitänee treenata omaan muistiin se bh-kaavio, että jos saataisiin toukokuussa paikka kokeeseen..

maanantai 8. helmikuuta 2016

Kahden nartun valtakunta



Hutia ottaessa, taidettiin muutaman kerran kuulla siitä, että onko kovin fiksua ottaa toista narttua samaan talouteen, varsinkin kun Rippu osaa myös olla suhteellisen dominoiva vieraille koirille vaikkakin perhepiiriin tulleet pennut se on ottanut hyvin vastaan. Syystä tai toisesta oli kuitenkin selvää (vaikka Ripun myötä sanoin kerran jos toisenkin, että narttua en enää ota...), että me jatketaan narttulinjalla. Ei me ajateltu, että Rippu olisi mitenkään erityisen kauhea pentua kohtaan vaan ajateltiin, että sillä saattaa jokunen hetki mennä ennen kuin on sujut piraijahampaan kanssa. 

Sitten tuli se hetki, kun haettiin pieni rääpäle kotiin ja asteltiin ovesta sisään pentu sylissä. Ripun ensimmäinen reaktio oli suorastaan innostunut: "Hei minkä te toitte oikeen sieltä?!" Mentiin pennun kanssa lattiatasolle ja siitä se heti alkoi - meidän tyttöjen siskosuhde. Huti ei säikkynyt ollenkaan uutta isosiskoaan ja Rippu oli mitä hurmaavin isosisko - pentu sai leikkiä Ripulla ja Ripun kanssa, se sai hyppiä ja pomppia päällä eikä naskalihampaatkaan haitanneet. Ensimmäisten päivien aikana nukuttiin samassa läjässä, kun pieni Huti meni nukkumaan Ripun vatsalle pienelle käärölle eikä sekään vanhempaa neitiä ällöttänyt. Ensimmäisen viikon aikana pentu jopa teki Ripun vatsasta huikean löydön - monta paria NISIÄ!! Niin se pieni pentu koetti niitäkin imeä, kun Rippu vain tyynesti makasi aloillaan.


Tytöt ovat luonteeltaan todella erilaisia, joka varmasti osaltaan auttanut niiden yhteistä, hyvin soljuvaa taivalta. Rippu on edelleen se omapäinen, dominoivampi osapuoli, kun taas Huti on suhteellisen nöyrä. Molemmat osaavat murahtaa toisilleen tarvittaessa, esimerkiksi toisen rynniessä ulkona törkeästi päälle, mutta päivittäin ne syövät luita samalla viltillä/samassa huoneessa, ruokailevat samassa tilassa, nukkuvat samalla sängyllä sekä lenkkeilevät yhdessä. Tämä ei ole ollut missään vaiheessa ongelma ja itsekin olen asennoitunut niin, että tästä ei todellakaan ikinä tule ongelma. Toki ne joskus nostelevat toisilleen karvoja ja samalla esittävät polleaa poikaa, mutta sen suurempia kyräilyjä tms. ei ole tarvinnut seurata sivusta. Pari kertaa on Rippu antanut junnulle lähdöt tilanteessa, jossa Ripulla on ollut kiekat aivan liian korkealla ja Huti ollut väärässä paikassa väärään aikaan. Näiden tilanteiden jälkeen on aina riittänyt, että koirat on hetkeksi rauhoitettu ja pakotettu tasottamaan kierrokset, jonka jälkeen elämä jatkuu.

Toki toinen koira ei välttämättä ota uutta tulokasta vastaan samalla ilolla kuin meidän tapauksessa vaan joillakin se vie aikaa enemmän kuin sen kolme sekuntia. Olen kuitenkin suhteellisen monta kertaa olen kuullut lauseen "Ai, sullako on molemmat narttuja...?" enkä osaa lakata ihmettelemästä, että mikä siinä asiassa on nyt niiiiin ihmeellistä? En tiedä onko kyseessä luulot koko rotua kohtaan vai ajatus siitä, että uros-narttu-yhdistelmä olisi kaikkein parhain ja helpoin ratkaisu. Toki olen itsekin kuullut talouksista, joissa on tullut ongelmia koirien kanssa ja vaihtoehtoina on ollut toisesta koirasta luopuminen tai koirien erillään pitäminen ja monesti kyseessä on ollut samaa sukupuolta olevat koirat.

Ja no, helppohan se minun on täältä huudella, kun ikinä ei ole ollut ongelmia. Toki se ei tarkoita sitä, etteikö ongelmia voisi tulla, mutta hetkellä tulevaisuus kahden nartun kanssa näyttää kyllä niin valoisalta kuin vain voi näyttää! Ehkä se vaatii sen, että koirien pitää olla myös toisilleen sopivat. Tai ehkä se on vaan tottumiskysymys, ken tietää. Ja ehkä en haluakaan tietää vaan olen tyytyväinen tähän vallitsevaan tilanteeseen.

tiistai 26. tammikuuta 2016

Tavoitteet vuodelle 2016


Huti
- Agissa 2-luokkaan, josta nolla tai pari
- BH
- Toko ALO1
- Tottiksessa noutojen treenaaminen
- Edellisvuoteen verrattuna paljon enemmän jälkiä sekä esineruutua

Rippu
- Paljon hyvän mielen agilitytreenejä
- Metsäjälkiä ja esineruutuja mahdollisimman paljon sulan kauden aikana
- Vaivatonta elämää eli saadaan mm. virtsankarkailu kuriin

Hutin kontolla on siis kisatavoitteet ja nuo on kaikin puolin realistiset. Työ, joka on ilta- ja viikonloppupainotteista, tulee varmasti haittamaan harrastuksia ja tavoitteena on ensisijaisesti päästä kisaamaan agilityssa mahdollisimman paljon. Tokon alimmassa luokassa ja bh-kokeessa ei suurempia treenattavia osuuksia ole vaan koira kyllä hallitsee molemmat aika hyvin. Käyttäytymiskokeessa olevaa pitkää paikkamakuuta Huti ei kyllä ole tehnyt, mutta en usko sen olevan ongelma, jahka vain pääsisi sen muutaman kerran tekemään. Bh-kokeessa eniten jännittää itseäni koiran jättäminen kaupan eteen. Ja sekin sen takia, kun tuo urvelo vikisee minun perään ja haluaisin sen siltä pois! Olen vähän sen tyyppinen ihminen, että kaikki pitäisi olla just eikä melkein ennen kuin lähdetään edes miettimään mitään kisoja, mutta ehkä voisin opetella siihen ajatukseen, että ei ole niin vakavaa vaikkei aina onnistuisikaan niin täydellisesti..

Molemmat koirat pääsevät treenaamaan yleensä samaan aikaan, joten vaikka asetankin Hutille kisatavoitteita, ei se tarkoita etteikö Rippu saisi tehdä enää mitään vaan päinvastoin. Minun sydän ei anna periksi jättää toista koiraa kotiin, jos olen esimerkiksi menossa tekemään jälkeä. Eli mitä enemmän tavoittelen Hutin kanssa niin sitä varmemmin Rippu pääsee myös treenaamaan. Ja hei, vanhemmalla koiralla voi testata aina ensin ideoitaan ennen kuin lähtee niitä toteuttamaan "varsinaiseen" kisakoiraan!

lauantai 23. tammikuuta 2016

Pomppaviikot









Pompat ovat olleet pelastus viime aikoina. Mittarilukemat ovat pyörineet päivästä toiseen -30 asteen tuntumassa, joten emäntä on jatkanut pukemista koirien päälle, kun itselleen ei ole enää saanut survottua mitään.. Olen kyllä pakkasten aikaan laittanut koiralle herkemmin myös remmilenkille manttelit päälle, koska silloin ei koirat voi säädellä omaa vauhtiaan sekä ennen ja jälkeen treenien. Ja hyvin kulkee!

tiistai 19. tammikuuta 2016

Ripun lääkäripäivä


Käytiin eilen Ripun kanssa eläinlääkärissä, jonne oltiin kerrytetty ihan suhteellisen hyvä "vikalista". Piti näyttää silmiä, lohjennutta hammasta, kirputettuja niveliä ja keskustella virtsankarkailusta. Onneksi Rippu on tutkimustilanteessa mitä herttaisin koira niin kivutta selvittiin tästäkin reissusta! Herra Eläinlääkäri kysyi alussa, että onko se kiltti ja lopussa totesi, että "no kyllähän se kiltti tosiaan on!". 

Ripullahan on todettu silmissä plasmooma vajaa kaksi vuotta sitten, johon lääkityksenä on käytetty Optimmune-silmävoidetta. Silmät ei kutia, mutta vilkkuluomet ovat silti todella punaiset. Eläinlääkäri otti kuvia silmistä ja laittaa ne eteenpäin silmälääkärille, jonka jälkeen keskustellaan, että kokeillaanko koiralle toista lääkettä. Silmät eivät ole vaivanneet mitenkään näkyvästi Rippua, ne ei kutia tai näytä aristavan sen suuremmin.

Rippu on leikattu reilu kaksi (Vai kolme? Apua!!) vuotta sitten ja suhteellisen nopeasti leikkauksen jälkeen rupesi tulemaan virtsankarkailua. Viime kuukausien aikana sitä on ilmennyt yhä useammin, lähes jokaisena päivänä. Meillä koirat saa oleskella niin sohvalla kuin sängyssäkin, joten on välillä saanut hengitellä syvään, kun monena iltana peräkkäin on huomannut isoja pissiläikkiä lakanoissa. Päätettiin siis lähtä kokeilemaan Propalin-lääkettä tähän vaivaan, ihan helpottaakseen jokaista osapuolta. Katsotaan, saadaanko tästä ratkaisu ongelmaan ja, mikä määrä lääkettä riittää pitämään karkailun kurissa!


Näiden lisäksi oli tosiaan suussa lohjennut yksi etuhammas, joka pitää käydä poistattamassa. Pyysin eläinlääkäriä tutkimaan Ripun etujalat myös pintapuolisesti, että tuntuuko siellä mitään erilaista. Se on kirputtanut nivelkohtiaan (ranne sekä osaa varpaista) jo tovin enkä keksi minkä takia! Rippu on ollut raakaruokinnalla pitemmän aikaa, joten en usko, että mikään allergiakaan sille olisi puhjennut. Toki sehän voisi olla allerginen jonkun eläimen lihalle.. Se ei kipuile niitä mitenkään, ei ole kertaakaan vältellyt hyppimistä tai ontunut/kipuillut niitä muuten. Myöskään eläinlääkärin vääntämisiin se ei reagoinut millään tavalla. Tarkoitus oli kuitenkin, hampaan poiston yhteydessä, kuvauttaa etujalat ihan oman mielenrauhan takia.

Kuten sanoin, pieni Rippu oli mitä reippain potilas! Täytyy kyllä myös kehua Kajaanin kunnallisen eläinlääkäreitä, molemmat heistä käsittelevät koiria nätisti sekä kuuntelevat omistajaa ja seuraavat koiraa. Ensimmäisellä kerralla minun oli annettava ihan suora face-to-face palaute eläinlääkärille, kun asiakaspalvelu ja koiran käsittely oli ihan superhyvää! Se kun ei valitettavasti ole itsestäänselvyys..

lauantai 16. tammikuuta 2016

Lomalta paluu

Eli Huti takaisin ohjattujen agitreenien pariin! Tällä viikolla treeni ei sujunut yhtään niin kuin olisin toivonut. En kerennyt mihinkään mukaan, asetuin koiran linjalle, jäädyin ja unohdin, mitä olin tekemässä. Huti oli aika kipakkana, kun meni pari viikkoa pakkasten ja muiden asioiden vuoksi, ettei hallille päästy edes itsenäisesti treenaamaan. Oli kuitenkin ihan mukavan kuuliainen, ääntä riitti kylläkin huomattavasti enemmän.. Treenin jälkeen olin tyytyväinen koiraan, mutta en itseeni. En saanut otetta tuosta radasta ja oma liikkuminen oli heikkoa.


Ensimmäisenä Huti pöksyt jalassa.


Käytiin sitten eilen tekemässä omatoimitreenit ja haastoin itseni uudelleen tuolle radalle, koska hieman jäi jotain hampaan koloon. Kepo tuli mukaan, joten sain matskua katsottavaksi. Ei kyllä mennyt yhtään sen paremmin kuin ohjatuissa treeneissäkään.. Syystä X en etene normaaliin tapaan vaan jumitan ihan oudoissa paikoissa vaikka tuo pätkä oikeasti on helppo. Mutta jos heti alussa on myöhässä persjätössä niin voiko olettaakaan, että loppupätkä kovin häävisti menee.

Esimerkiksi putkesta tullessa 7. esteelle eli hypylle, oli tarkoitus tehdä jaakotus, mutta seriously - miten sinne kerkeää tuon junnun kanssa?! Loppujen lopuksi menin sen kohdan pelkällä takaaleikkauksella, koska muuhun en taipunut ja sitten koko rata olikin yhtä takaaleikkausta.. No, Hutin kanssa sekin on oikeastaan ihan ok, koska se kääntyy suhteellisen hyvin. Ja hei, yhdessä vaiheessa mä pystyin vain olemaan lähestulkoon paikoillani! Ripulle jatkuva takaaleikkaaminen ei sovi, kuten videosta huomaa, sen vauhti ei ole kehuttava ja se ei käänny niin sulavasti. Ripun kohdalla kerkeisin paremmin myös muihin ohjauskuvioihin, mutta taas syystä X menin sitten samalla linjalla kuin Hutin kanssa.. Toisaalta, Rippu vaan humputtelee, joten sinänsä tällä ei ole merkitystä.

Ohjatun treenin poiminnat
- Hieno viskikäännös vaikkei olla montaa kertaa treenattukaan
- Ei ongelmia puomin ylösmenossa (tosin tämä saattoi johtua siitä, kun koira ei kerennyt lataamaan vauhtia ennen puomia..)
- Puomi ehkä hippasen nopeampi edelliskertaan verrattuna
- Kepit hidastuneet??
- Vaikkei treenissä tullut älyttömiä onnistumisen tunteita niin otin sen vastaan kuin aikuinen ihminen! Hyvä minä, oon kehittynyt henkisesti edes hieman enkä suoraan masennu, jos ei treeni luista!

Uudella tarmolla kohti ensi viikon treenejä!

lauantai 9. tammikuuta 2016

Agilitykatsaus


Aloitettiin Hutin kanssa agility toukokuussa 2014 alkeiskurssilla, josta jatkettiin ohjattuihin viikkotreeneihin. Tällä hetkellä ollaan agia harrastettu noin kahdeksan kuukautta ja koira on siinä kunnossa, että pystytään lähtemään jo kisaamaan heti kunhan kisaikä täyttyy eli kuukauden kuluttua. Tällä hetkellä esteosaaminen on hyvällä tasolla, voisi olla parempaa, mutta sellaisella tasolla, että nollatulokset ykkösluokasta ovat täysin saavutettavissa. 

Hirveästi meillä ei materiaalia ole treeneistä, mutta tässä 1,5 viikon takainen pieni video, jossa esiintyy ensin Rippu ja noin minuutin kohdalla koiraksi vaihtuu Huti. 




Kyseisissä treeneissä käytiin tekemässä Hutin joululoman aikaisia läksyjä, joita oli mm. puomi-putki-erottelu. Videosta näkyy vielä puomin tahmeus eli siihen tarvitaan vielä varmuutta sekä vauhtia. Välillä ollaan myös kompuroitu ylösmenokontaktin kohdalla, kun ne tassut ei vain meinaa osua siihen. Tätä ollaan treenattu pienellä vauhdilla sekä jarruttamalla koiraa ennen puomia. Molemmat toki auttaa, mutta toisaalta jarruttaminen ei kannata, koska kuitenkin halutaan koiran menevän kovaa eikä hidastavan vauhtiaan puomille tultaessa. Meidän kouluttajalta sain neuvoksi laittaa ylösmenolle jonkin esteen, kuten esimerkiksi muurin palikan tms, jonka takia koiran täytyy muutta rytmitystään ja tassun on osuttava kontaktipinnalle. Tämä toimi aiemmin, mutta kun käytiin keskenään treenaamassa niin koira ei kyllä muuttanut rytmitystään yhtään vaan hyppeli innoissaan kontaktipinnan ja ylösmenolla olevan esteen yli. Meidän piti palata tällä viikolla agilityn pariin, mutta kovien pakkasten takia treenit peruuntuivat. Toivottavasti siis ensi viikolla päästään treenaamaan ja katsomaan, että mihin ilmansuuntaan jalat nyt vuorostaan menevät. 

Kaiken kaikkiaan tykkään Hutin tekemisestä ihan älyttömästi! Se on nopea ja ketterä koira, joka kuuntelee todella hyvin huimasta päästä huolimatta. Se kestää toistoja ja virheitä, joten aika ihanteellinen koira tällaiselle tolvanalle, joka esimerkiksi yhdessä treenissä treenasi helikopteria sen kymmenen kertaa kiroilun ja turhautumisen saattelemana, kun ei vaan omat kädet ja jalat toiminut. Kyllähän se kentällä huutaa, että "eikö akka jo mennä!!", mutta se on minulle ihan ok. Ainakin vielä..

Rippu on päässyt aina samalla hallille harjoittelemaan mielentilaa. Suurin ongelma meillä on se, että Rippu ei kestä virheitä eli virheen sattuessa ja sitä korjatessa, sillä menee homma yli ja paketti hajoaa. Ollaan otettu askeleita eteenpäin, mutta myös taaksepäin. Rippukin menee osittain hieman tahmeesti, mutta en uskalla lähteä vedättämään sitä, koska yritän välttää isoja virheitä ja saada onnistuneita treenejä, jotka voidaan mennä läpi hyvällä fiiliksellä. Tällä hetkellä tehdään siis helppoja hommia hallilla, jotta saadaan vähän itseluottamusta meidän yhteistyöhön.

Tällä hetkellä siis odotellaan, että Huti saavuttaisi sen kisaiän ja kisakalenteria on alustavasti jo suunniteltu! Heti ensi kuussa olisi kisat Iisalmessa, mutta tällä hetkellä tämä pikkunarttu pihtaa niitä juoksujaan, jotka on viimeisen kahden viikon aikana olleet hetkenä minä hyvänsä-tilassa. En edes halua mainita meidän tuurista.. :) Uusia kisoja kyllä tulee, nyt olisi vaan ihan mieletön into päästä kokemaan kisafiilis junnun kanssa! 

Ylimääräisellä ajalla..



..  saadaan aikaan tämä. Blogi, joka kertoo kahden koiran elämästä sekä omistajan ajatuksista noin yleensäkin, liittyen luonnollisesti koiriin. Tarkoituksena luoda paikka, johon voi huoletta ladata kymmenittäin kuvia koirista sekä kirjoittaa treenimietteitä ylös. Oma, pieni koiranurkkaukseni.

Pidemmittä puheitta, tervetuloa mukaan!