tiistai 28. helmikuuta 2017

Ylös, ulos ja lenkille - Mutta kuinka monesti ja miten paljon?


Alkuillasta nuokuttuani sohvalla ajattelin, että en millään jaksaisi lähteä ulos koirien kanssa. Mutta siinä koiria katsellessani tuli taas ajatus, että onko se nyt koirien syy, jos omistajaa laiskotuttaa tai onko oikein, että koira siitä kärsii? (Tosin, ne ei olisi kuolleet siihen vaikka eivät iltalenkille olisi päässeetkään. Ajattelin tässä jos kyseessä olisi toistuva ilmiö, kun koiran liikunta/aktivointi skipataan.) Ei se nyt hirveesti vaadi kävellä sitä kolmea varttia ja tadaa - koirat oli huomattavasti tyytyväisempiä, kun saivat vielä lenkin jälkeen kupun täyteen evästä.  Ajatus siitä, että noilla koirilla ei kuitenkaan ole mitään muuta kuin se, mitä minä niille pystyn tarjoamaan. Ja haluan tarjota kuitenkin niille parasta mahdollista elämää. Ja no, lenkin alussa laiskotutti, mutta jälleen kerran ne kilometrit menivät aikalailla huomaamatta ja loppujen lopuksi mieli oli pirteä ja hyvä. 

Meillä koirat ovat oppineet saamaan liikuntaa päivittäin. Välillä sitä miettii, että olisi varmaan ollut hyvä opettaa selvemmät lepopäivät, mutta toisaalta - kyllähän nuo pakon edessä ovat sen päivän tai neljä ilman suurempia liikuntoja. Ne osaa olla vaan sitten vähän rasittavampia.

Miten paljon meillä sitten liikutaan? No, toki se riippuu monestakin tekijästä. Paikkakunnasta, päivän aikataulusta, säästä ja omistajan mielentilasta. Tällä hetkellä sanoisin, että normaalina päivänä tyttöjen ulkoilumäärä menee siihen 1,5-2 tuntiin. Yleensä päivään kuuluu kaksi lenkkiä ja ainakin toiseen lenkkiin vapaana juoksemista. 

Ouluun muutettaessa ollaan päästy treenaamaan huomattavasti paremmin. Hutin kanssa käydään hallilla kolmisen kertaa viikossa ja kerrallaan sinne uppoaa helposti se 1,5 tuntia, kun lasketaan mukaan lämmittely, treeni ja jäähyttely. Rippu ei tällä hetkellä treenaa säännöllisesti vaan pääsääntöisesti sen aktivointi tapahtuu lenkeillä ja kotona tapahtuvien pähkinöiden selvittämisellä. 

Tottakai meilläkin on niitä päiviä, kun ei kiinnostais mikään lenkille lähtö tai aikataulu on sen verran tiukempi, ettei vaan (muka) pystykykene. Se on 30 minuuttia remmin nokassa ja that's it. Mutta se on ihan okei! (Vaikka tuollaisina päivinä murehdin sitä, miten se ei olisi muka okei meidän kohdalla..) Sitten kun aurinko paistaa ja on ihana keli, ei me malteta pysyä kotona vaan ollaan liikenteessä ja koirat makaa raatoina sohvalla kuorsaamassa jo klo 18.

Ollessani opiskelija, koirat monesti saivat vain yhden lenkin päivässä. Jos aamulla oli kahdeksaksi kouluun meno, koirat saivat ruhtinaallisen 10 minuutin pissimutkan. Ihan puhtaasti itsekkäistä syistä, mutta niin ne vain selvisivät ja kotikin pysyi ehjänä! Sitten koulun jälkeen, jos siis oli täysi koulupäivä, ne pääsivät pidemmälle lenkille, mutta yhden kerran taktiikalla mentiin pitkälti. Tuolloin kyllä keksin huomattavasti enemmän aivotyöskentelyä niille, lähinnä erilaisten temppujen merkeissä.

Monena iltana olen kokenut niitä hetkiä, kun ajattelen, etten tarjonnut tytöille tarpeeksi tänään. Liian vähän liikuntaa, liian vähän tekemistä ja liian vähän yhdessäolemista. Siitä harmistuneena ja sisuuntuneena seuraavana päivänä tarjoan sitten huomattavasti enemmän aktiviteetteja. Ei sillä, että koirat tajuaisivat toisen päivän korvaavan jonkin toisen. Enemmänhän tässä taistellaan oman mielenrauhan kanssa. 

Tämän päivän osalta voin rauhallisin mielin vaipua sängyn pohjalle ja taputtaa koirat viereen makaamaan. Tai oikeastaan ne on jo sängyssä valmiina. Käsken ne siitä pois päiväpeitteen oton ajaksi ja hyvä kun itse kerkeän peiton alle, on kaksi malinuaata jo kyljissä kiinni. Tunti tuosta, on kaksi malinuaata ketarat ojossa leveyssuunnassa. Yöllä heräät siihen, kun ei oo peittoa, kun kaikki on Ripun alla ja se ei hievahdakaan vaikka miten tönii ja yrittää vetää peittoa pois sen alta. Aamulla herätään taas siihen, kun Hutin pylly on naaman vieressä ja karvoja naama täynnä. Liikuntaakin enemmän meillä on siis sitä yhdessäolon riemua!

4 kommenttia:

  1. Kieltämättä tulee hyvä fiilis kun pitkästi ja hartaasti toteutettujen lenkkien tai treenien jälkeen koira kömpii tyytyväisenä suoraan petiin :) Varmasti jokaisella on päiviä jolloin lenkille lähteminen tuntuu raskaalta, mutta omalla kohdalla matkaa taittuu usein jopa aiottua enemmän kun näkee miten koira nauttii vapaudesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan totta! Musta on ihana kans kattoa koiraa, joka levahtaa sohvan tai huoneen nurkkaan ja aloittaa kuorsaamisen ja unessa jalkojem vispaamisen! Tulee semmoinen my job is done-fiilis :D

      Poista
  2. Moikka! Milloin te olette Ouluun muuttaneet? :) Saakohan teistä treeniseuraa tottistelemaan taikka jälkipuuhiin, kunhan lumet sulaa?

    - Heta ja mustat

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me muutettiin tammikuun alussa :) Ja treeniseura on erittäin tervetullutta! Ollaan nyt keskenään treenattu OKK:n hallilla eli ei olla missään ryhmässäkään. Ja keväällä ollaan valmiita kyllä jälki- ja esinetreeneihinkin!

      Poista