Ja kohta on helmikuukin ohi.. Tämä kuukausi on mennyt ihan hujauksessa, arkea on sekoittanut nyt muuttohommat, jonka vuoksi on jäänyt pahasti blogin päivittäminenkin. Tässä tulee nyt pariin viime viikkoon nopea katsaus Hutin osalta.
13.2. startattiin Hutin kanssa ensimmäistä kertaa agikisoissa. Tuloksien puolesta ei paljon kerrottavaa, kaksi hyllyä ja yksi 15 vp, muistaakseni reilun sekunnin yliajalla. Ensimmäinen agirata oli tosi hyvä hylly, kaikki meni jouhevasti ja koira oli kuulolla, mutta harmittavasti minun valssin ajoitus oli huono, joten yksi hyppy meni väärältä puolelta. Mutta sen radan jälkeen oli silti voittajafiilis! Toisella radalla tuli lentokeinu, jonka otin uusiksi. Uusinnasta huolimatta pikkupossu lentokeinuili uudestaan, joten otin koiran pois radalta. Ekalle keinulle minun olisi pitänyt jarruttaa koiraa huomattavasti enemmän, mutta toisen lentokeinun laitan kyllä sinänsä koiran piikkiin, koska silloin ei enää ollut vauhtia, mutta Huti rökäsi kiireessään sen samalla tavalla.. Hyppyradalla ongelmaksi muodostui sitten kepit, jotka meillä ovat suhteellisen varmat. Aloitin kepit aina alusta, tuli kolme kertaa pois samasta välistä?? En nähnyt, että olisin itse tehnyt mitään tai siinä olisi ollut houkuttimena mitään putkensuuta. Neljännellä kerralla pukkasin sitten suoraan seuraavaan väliin ja sitten pujotteli loistavasti loppuun. Tästä härdellistä johtuen tuli sitä yliaikaa ja oma keskittyminen loppui täysin, joten siellä taisi rima tipahtaa ja viimeistä estettä en sitten ohjannut edes ja koira tuli ohi.
Kisat meni kaiken kaikkiaan kuitenkin ihan hyvin! Oma jännitys oli ihan omassa luokassaan, mutta koiraan se ei onneksi tarttunut, ainakaan mitenkään häiritsevästi. Sain onneksi kisoihin kepon mukaan, joten sain rauhassa seurata muita luokkia ja keskittyä omiin juttuihin, kun kepo lämppäsi ja jäähytteli koiran. Huti oli aiiiivan ihana kisakaveri, se ei välitä mistään ympärillä tapahtuvasta vaikkakin se alussa kyllä äänellään kertoi, että TÄMÄ ON SIISTIÄ MITÄ ME TEHDÄÄN TÄÄLLÄ TEHDÄÄN JO JOTAIN. Se ei provosoidu räyhäävistä koirista ja ylipäätänsä kulkee mutkattomasti ihmis- ja koirajoukkojen vilinässä. Päivä oli kuitenkin pienelle mulinuaalle rankka, viimeisen radan jälkeen Huti rupesi makaamaan rauhassa jalkoihin vaatteiden vaihdon ajaksi ja vielä seuraavanakin päivänä koirasta huomasi, että jotain on käyty tekemässä.
Kisojen jälkeen ollaan muutaman kerran käyty treenaamassa hallilla näitä kisoissa ilmenneitä "ongelmakohtia", mutta en oikein saa niitä esille omassa treenihallissa. Kepitkin menee kuin vettä vaan vaikka itse pujottelen keppien välistä tai juoksen toiseen suuntaan. Veikkaan, että tarvitaan molemmat kisarutiinia tähän hommaan!
Viime viikolla käytiin piiiiitkästä aikaa myös tottistelemassa. Hutille vieras halli ja niin se vaan jälleen kerran tekee töitä ihan täysillä. Tila ei ollut järin iso ja kerralla siellä oli peräti kuusi koiraa, mutta siitäpä ei ollut haittaa meille. Tyypillä oli taas kerran intoa kuin pienessä kylässä, alussa kuului suht herkästi nokasta ääntä, mutta teki silti tasonsa mukaisesti.
Seuraaminen oli hyvä, sopivassa vietissä vaikkakin alussa sitä ääntä kuuluikin. Hieman edisti ja painoi, mutta se nyt on asia, joka varmaan tullaan vain hyväksymään. Liikkeestä maahan, luoksetulo ja nouto sekä kapulan pito hyviä. Ensimmäistä kertaa ikinä, Huti pääsi myös ryhmäpaikkikseen. Kai se oli aikakin, näin 1,5 vuoden iässä.. Krhm. Ongelmia siinä ei ilmennyt, hyvin pysyi eikä vilkuillut vieruskavereita. Tehtiin myös ensimmäistä kertaa henkilöryhmä, ei yrittänytkään haistella tai vilkuilla ihmisiä vaikka miten lähellä seuruutin ja pysäytin. Kaiken kaikkiaan ihan loisto ipana! Nyt pitänee treenata omaan muistiin se bh-kaavio, että jos saataisiin toukokuussa paikka kokeeseen..
